Arvioin Anni Kytömäen Mirabilis-romaanin tuoreeltaan maakuntalehdille, kun se ilmestyi syyyskuun alussa 2024. Arvio julkaistiinkin 1.9.2024 sekä Savon Sanomissa että Keskisuomalaisessa, mutta jostain syystä se jäi pois Etelä-Suomen Sanomista. Jäin odottamaan julkaisua ja unohdin siksi liittää arvion tänne blogiinkin.
Asia muistui mieleeni, kun käsittelimme kirjaa Asikkalan luonnonystävien lukupiirissä menneellä viikolla 4.12.2025. En ehtinyt lukea kirjaa uudestaan, mutta kuuntelin kyllä tarkkaan erilaisia näkemyksiä teoksesta. Moni kiitteli kirjailijan aina yhtä elävää ja ilmaisuvoimaista kieltä ja myös nautti monipolvisesta kerronnasta, osa kritisoi liian monia teemoja ja juonenkäänteitä. Minun vuoden takaiset ajatukseni ovat siis alla.
Luonto perii velkansa Anni Kytömäen Mirabilis-romaanissa
Mirabilis-romaanin kannen tiikeri jo vihjaa, että Anni Kytömäki vie tapahtumat ja lukijat kauas Suomesta. Kun Kivitasku-romaanissa osa tapahtumista sijoittui Pietariin, ja nyt matkataan Venäjän lähes kaukaisimpaan kolkkaan, 1880-luvun Amurinmaahan Siperiaan. Lähes 700-sivuisen romaanin lopussa on edetty ajassa ja aatteissa 1930-luvulle ja kuljettu lähes maailman ympäri.
Tarinan keskipiste on kuitenkin Kummunpää, kuvitteellinen eteläsuomalainen paikkakunta, jossa vierailevat ensin nälkävuodet ja punatauti ja jonka läpi aletaan rakentaa rautatietä 1868. Orvoksi jäänyt Korraharjun kartanon puutarhurin isokokoinen tytär Riikka pystyy kantamaan ratapölkkyjä ja parantamaan äitinsä opeilla punatautiin sairastuneen Danielin. Samanikäinen kartanon poika Aksel Falkenhöjd saa samaan aikaan kehittää itseään luonnontutkijana opiskelemalla ja matkustamalla.
Riikka lähtee etsimään uutta elämää Amurinmaahan, jossa synnyttää Danielin kaksoset. Suomalaisten siirtokunta tekee töitä ainaisessa tiikerin, amban, pelossa, ja lopulta sattuukin tragedia, jonka seurauksena Riikka lähettää kaksosensa Artturin ja Ellan kasvamaan ratavartijaksi edenneen isänsä luokse.
Kaksoset alkavat harjoitella sirkustemppuja ja taitovoimistelua ja pääsevät esiintymään valtaapitävien juhlissa Arcturuksena ja Mirabellana. Kun Riikkakin palaa Suomeen, hänellä on paronin tuottama siperiantiikeri mukanaan.
Ella päätyy paroni Falkenhöjdin rakastetuksi ja tutustuu tämän seurassa kansainvälisiin luonnontutkijoihin. Näistä oikeastikin elänyt Leonhard Stejneger on pakkomielteenomaisesti kiinnostunut Georg Wilhelm Stelleristä, stellerinmerilehmän löytäjästä ja sen sukupuuton aiheuttajasta. Tutkija ryhtyy Ellan kanssa kirjeenvaihtoon kuullakseen tämän kokemuksista Siperiassa. Ellalla on myös harvinainen kyky eläytyä eläinten kärsimykseen, mikä ei jää tutkijalta huomaamatta.
Laaja teos haarautuu moneen suuntaan ja tuo mukaan ison henkilögallerian. Tarinasta löytää valtasuhteita, joissa naiset ovat aina alamaisia, myös paronin oman säädyn naiset.
Riikka ja Ella sopeutuvat näennäisesti mutta tekevät lopulta omat ratkaisunsa menetettyään ensin läheisiä ja sitten uskonsa ihmisiin. Riikka on jo äidiltään kuullut lauseen ”Luonto perii velkansa”, kun tämä on seurannut paronin toimintaa.
Rinnalla romaanissa kulkee ihmiskunnan suhde luontoon. Mirabilis-nimelle löytyy perusteet luonnosta, lehto-orvokista. Falkenhöjd kuuluu niihin aikansa luonnontutkijoihin, jotka tappavat tutkimustarkoituksessa eläimiä ja repivät kasvit juurineen maasta, Stejneger pohtii enemmän seurauksia. Alaisten osa on tehdä, mitä ylemmät määräävät, louhia kallioita ja kaataa puita.
Kytömäki on aiemmissa romaaneissaan Kultarinta, Kivitasku ja Margarita myös ymmärtänyt ihmisiä, jotka aikansa tiedoilla ovat tuhonneet ympäristöään. Uusimman teoksen kieli on edelleen taidokasta, mutta perussävy on pessimistisempi. Luoja ei korjaa ihmisen virheitä, vaan luonto perii lopulta velkansa.
Ina Ruokolainen
Anni Kytömäki: Mirabilis. Gummerus 2024, 688 s.