Kirjoitin maakuntalehdille arvion Monika Fagerholmin romaanista Eristystila / Kapinoivia naisia ja ennakoin, että kaunokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaana ollut kirja voisi hyvin voittaa, niin kuin sitten kävikin. Arviot julkaistiin Etelä-Suomen Sanomissa ja Keskisuomalaisessa 19.11. ja Savon Sanomissa 21.11. (maksullinen sisältö.) Finlandia-voittajat eri kategorioissa julkistettiin 27.11. Alla arvio Etelä-Suomen Sanomissa julkaistulla otsikolla.
Monika Fagerholm rakentaa siltaa 1970-luvulta nykyaikaan
Monika Fagerholm, jos kuka, tunnetaan murrosvaiheessa olevien naisten monipuolisena kuvaajana. Eristystila / Kapinoivia naisia -romaanissa hän on palannut vuosiin 1976–1977, jolloin yhteiskunnallinen kapinointi Länsi-Saksan terrori-iskuja myöten räjäytti päähenkilöiden maailman eri asemaan Suomessa asti.
18-vuotias Alice muuttaa maalta äitinsä luota isänsä perheen rivitaloasuntoon käydäkseen isossa kaupungissa iltalukiota. Takana on välirikkoon päättynyt kesä ystävän kanssa ja epäselvät ajatukset tulevaisuudesta.
Koko pohdintaa varjostavat uutiset länsisaksalaisesta Ulrike Meinhofista ja muista terroristeista, jotka tekemiensä raakojen rikosten vuoksi ovat itsekin joutuneet kokemaan karmeita ihmisoikeusrikoksia, esimerkiksi säilyttämistä kaikki aistit turruttavassa eristystilassa. Tunne eristyksestä toistuu Alicen ajatuksissa usein.
Kaupungissa Alicea odottaa taiteellinen perhe, johon kuuluvat Max-isän, tämän Siri-puolison ja lähes samanikäisen Michael-veljen lisäksi pikkuveli Jakob eli Prinssi. Etenkin vanhemmat toivottavat tytön lämpimästi tervetulleeksi, ja pian Alice pääsee mukaan myös kaupungin kulttuuripiireihin teatteriharrastuksen ja perheen seurapiirien myötä.
Yksi tärkeistä ihmisistä on Veronica Seger, joka ottaa suojatikseen sekä rikkaan sukunsa jäseniä että Alicen kaltaisia lahjakkaita nuoria. Hän antaa neuvon, joka johdattaa Alicen löytämään itsestään kirjoittajan: ”Sinun täytyy nähdä. Ei kenenkään toisen silmin, vaan niin, että sinä näet. Ja sen jälkeen kirjoittaa kuin pieni eläin.”
Fagerholm on haastatteluissa kertonut lainanneensa neuvon omalta kirjoittamisen opettajaltaan Outi Nyytäjältä. Yksi romaanin teemoista onkin kasvaminen kirjailijaksi. Sitä kirjailija kuvaa paitsi syvällisen asiantuntevasti myös tavalla, joka hänelle on tekstintekijänä ominaista: sirpaleisesti.
Joissain aiemmissa teoksissa en ole täysin jaksanut seurata Fagerholmin hyppivää ja pilkottua kerrontaa, mutta tässä se toimii loistavasti. Se kuvaa lahjakkaan Alicen kokemuksia ja ajatuksia juuri sellaisella tehokkuudella, jolla aikuisuuteen astuva ihminen niitä vastaanottaa. Hän kokeilee, tutkii, rakastuu, pettyy ystäviin ja rakkaisiin ja vetäytyy täysillä.
Ennen kaikkea hän tarkkailee. Alice kirjoittaa ja selviää ehkä senkin takia rakastavan mutta moniongelmaisen perheen väistämättömistä murhenäytelmistä. Romaanin katkelmat kulkevat mukana tarinassa.
Fagerholm tehostaa ja helpottaa lukemista myös tavallaan ennakoida tapahtumia. Juonilähtöinen lukija tietää jo ennalta jotain tulevista tapahtumista ja malttaa siksi syventyä monenlaisiin kulttuurisiin viittauksiin ja kieleen. Kiitos Hannimari Heino, että monipolvinen kerronta toimii myös suomeksi!
1970-luvulla nuoruuttaan viettäneelle viittaukset aikansa politiikan ja kulttuurin ilmiöihin ja ihmisiin ovat ainakin osittain tuttuja. Nuoremmille lukijoille teos voi olla mielenkiintoinen sukellus aikaan, jolloin Saksa oli vielä jaettu valtio, pommeja räjähteli, ja Sirin kaltaiset menestyvät naisasianaiset olivat harvinaisia mutta välttämättömiä esikuvia tytöille.
Ainakin 1970-luvun nuoren mielestä Fagerholm onnistuu tavoittamaan niitä pelkoja, joita ympäröivät myllerrykset nuoressa mielessä synnyttävät. Näin hän rakentaa siltaa nykypäivään.
Fagerholm on palkittu useilla palkinnoilla aiemmista romaaneistaan ja vielä useammin hän on ollut ehdolla, nyt kolmatta kertaa kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon saajaksi. Ei varmasti huono valinta, mikäli diktaattori Maija Vilkkumaa niin päättää.
Ina Ruokolainen
Monika Fagerholm: Eristystila / Kapinoivia naisia. Suom. Hannimari Heino. Teos 2025, 396 s.