Emma Puikkonen antaa öljyllekin kertojanäänen
Elämäntyylimme on tahriintunut öljyyn
Kirjat
Emma Puikkonen
Musta peili
WSOY 2021, 287 s.
Ensimmäiseksi ei tulisi mieleen kirjoittaa kolmen naisen kautta öljynporauksesta, jota on pidetty miehisenä, maailman pörssikursseja heiluttavana teollisuudenalana. Valinta on Emma Puikkosen romaanin Musta peili yksi tehokkaista oivalluksista.
Toinen on tarkastella rikkinäisten yksilöiden avulla öljyn matkaa elämäntyylimme symboliksi. Teollisen kehityksen, rahan ja vallan rinnalla se pitää sisällään jatkuvasti pahanevan ilmastokriisin ja siihen puuttuvan ympäristöaktivismiin. Puikkonen on käsitellyt ilmastonmuutosta ja muita suuria teemoja myös aiemmissa teoksissaan.
Naisista Ida Tarbell on jopa historiallinen henkilö. Ensimmäisiin tutkiviin journalisteihin kuulunut yhdysvaltalainen Tarbell kirjoitti 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa laajan artikkelisarjan John D. Rockefellerin johtaman Standard Oil -bisnesmonopolin synnystä ja epäeettisestä laajentamisesta. Puikkonen ei ole kirjoittanut hänestä kertovaa elämäkertaa vaan romaanin, jossa hän on yksi henkilöistä.
Lotte Teer elää Amsterdamissa lapsuutta 1973 Opecin aloittaman öljykriisin aikaan ja toimii myöhemmin öljy-yhtiön tiedottajana. Astrid Fuglesang puolestaan on nuori norjalainen ympäristöaktivisti, joka sabotaasimielessä hankkiutuu vuonna 2028 yhdelle Bergenin edustan viimeisistä öljynporauslautoista.
Naiset jakavat lapsuuden kokemukset epäoikeudenmukaisuudesta ja äärimmäisyyksiin menevän uskon omaan asiaansa. He ovat kompleksisia, yksinäisiä ja juurettomia. Romaani etenee episodeina, joissa naiset pohtivat ja tekevät ratkaisuja elämässään.
Päähenkilöt ovat kiinnostavia ja uskottavia. Valjuimmalta tuntuu Ida Tarbell. Historialliset tekstit kahlitsevat kerrontaa, mutta hahmo toimii kyllä esikuvana, joka antaa kehykset – tai kokonaisen peilin – kahdelle muulle.
Naiset myös kohtaavat romaanin aikana. Tarbell ilmestyy nuoremmilleen jonkinlaisena vanhempana haamuna tai enkelinä, mutta Teer ja Fuglesang päätyvät mittaamaan arvojaan romaanin reaalimaailmassa. Juonesta ei ole syytä paljastaa enempää.
On teoksessa neljäskin ”päähenkilö”, öljy. Lyhyissä luvuissa musta maansisäinen voima kommentoi tapahtumia sitä vahvemmin, mitä isommilla kierroksilla se maailmaa pyörittää.
Kokeneena teatterintekijänä ja romaanikirjailijana Emma Puikkonen taitaa kertomuksen rakenneratkaisut. Etenkin paljastuksiin ja aktivismiin liittyvissä osissa hän käyttää jännityskertomuksen keinoja. Teoksessa ei kuitenkaan paljasteta yhtä rikollista vaan tarjotaan peiliä jokaiselle lukijalle.
Ida, Lotte ja Astrid uhraavat paljon yrittäessään puolustaa läheisiä ihmisiä, maata tai jopa koko ekosysteemiä öljynporauksen ja kansainvälisen öljykaupan seurauksilta. Olen löytävinäni lopusta ohuen säikeen toivoa.
Ina Ruokolainen
Arvio on kirjoitettu maakuntalehtien arvostelupoolille, josta sen on julkaissut ainakin Karjalainen 2.11.2021 (avautuu tilaajille).