Suomen sota koulii kartanonrouvasta matriarkan
Matriarkka päättää Enni Mustosen Rouvankartanon tarinoita -sarjan, jossa on seurattu aatelisen Nordenskiöld-suvun vaiheita Mäntsälän Frugårdissa eli Alikartanossa päähenkilön, Hedvig Eleonora Lilliehök af Fårdalan näkökulmasta.
Kolmannessa osassa nyt 50-vuotias kartanonrouva joutuu jälleen tasapainoilemaan kotivelvollisuuksien ja maailmanpolitiikan välillä. Pääsiäisen alla 1807 Hedda Noora järjestelee vanhimman tyttärensä Heddan kanssa muuttoa kartanon uuteen päärakennukseen.
Puoliso, Ruotsin armeijan linnoituseversti Adolf Nordenskiöld on pitkällä komennuksella Viaporissa eli Suomenlinnassa, jota pyritään vahvistamaan Venäjän hyökkäyksen pelossa. Kun hän saapuu kotiin, maalaiskartanon elämä näyttää hetkeksi asettuvan uomiinsa.
Alkupuoli teoksesta onkin jälleen puuhakasta ja työteliästä: perustetaan uusi puutarha, kudotaan kangasta, säilötään, sahataan ja rakennetaan – kaikessa toki mukana palvelusväkeä ja torppareita. Seurustelu ja tiedonkulku hoituvat käymällä kirkossa ja vieraisilla naapurikartanoissa. Nuoria yritetään naittaa toisilleen.
Vähitellen ilmapiiri kiristyy, kun huhut ja tiedot venäläisten keräämistä joukoista rajan taakse alkavat liikkua. Kuninkaalleen uskollinen Adolf ei halua levittää pelkoa mutta ymmärtää pian Ruotsin olevan vaikeuksissa.
Kun venäläiset todella marssivat rajan yli ja kartanon pihaan asti, etenkin naisten neuvokkuus pelastaa henkiä ja omaisuutta. Samaan aikaan Adolf sotilaineen kärsii piiritetyssä Viaporissa ja monet sukulaiset muualla rintamalla.
Historian läksynsä lukeneet muistavat, että Suomen sodassa 1808-1809 valta vaihtui, ja uudeksi hallitsijaksi tuli Venäjän keisari Aleksanteri I. Aatelistoa muutti Ruotsiin, myös osa Nordenskiöldien sukua.
Kirjailija on tutkinut tarkkaan historian faktat sekä suurvaltapolitiikan että kotiseutunsa Mäntsälän tasolta. Todellisten henkilöiden pohjalta romaanikirjailija on luonut kertomuksen, jossa eri säätyjen naisten on selvittävä ja tehtävä myös päätöksiä miesten varjossa. Porvoon valtiopäivistä ja Ulla Möllersvärdistä keisarin ihastuksena on tässäkin teoksessa tulkintansa.
Aikojen ja tapojen kuvaus on jälleen herkullista sanastoineen, jonka ymmärtämistä auttaa lopun selitysosa. Runsaasta henkilögalleriasta sen sijaan vain harva saa kannettavakseen enemmän kuin yhden ominaisuuden. Parhaiten piirtyvät itse päähenkilö ja hänen omapäinen tyttärensä. Adolfistakin paljastuu elämänsä ehtoopuolella mielenkiintoisia henkisiä ominaisuuksia.
Ina Ruokolainen
Enni Mustonen: Matriarkka. Rouvankartanon tarinoita III. Otava 2025, 365 s.
Arvio on julkaistu 17.4.2025 Etelä-Suomen Sanomissa, Savon Sanomissa ja Keskisuomalaisessa.