Kuka sammutti valot?
Kirjat
Johanna Vuoksenmaa
Pimeät tunnit
Otava 2020, 320 s.
Johanna Vuoksenmaan esikoisromaanin nimi Pimeät tunnit kuvaa konkreettisia pimeitä tunteja Hämeenlinnassa maaliskuun 1977 sähkölakon aikaan. Samalla se merkitsee murroskohtaa teini-ikäisen Pauliina Ojalan ja hänen perheensä elämässä.
Vuoksenmaa tunnetaan elokuvaohjaajana, jonka teoksissa komiikan tilannetaju yhdistyy tummempiin väreihin. Sama ote näkyy proosassa.
Riemastuin kun huomasin, miten poikkeustilaa elävien ihmisten elämää voi kuvata myötätuntoisen tavallisesti. Nyt jos koskaan tarvitaan painavaa lukemista mieltä keventävässä tyylilajissa.
Teini-Pauliina käy koulua ja haikailee partavedeltä ja autolta haisevan Jyrkin kyytiin. Sähkölaitoksella työskentelevän isän, Esan, tehtävänä on kääntää sähköt pois kaupunginosa kerrallaan. Hänen pitää myös säilyttää salaisuus siitä, mikä alue kulloinkin pimenee.
Hammaslääkäriäidin Eevan pora pysähtyy, valot pimenevät Marko-veljen vessakäynnillä ja koulun keskusradio sammuu kesken aamunavauksen.
Pauliina ja Esa ovat kirjan näkökulmahenkilöitä, joiden ajatusten ja tekojen kautta juoni etenee. Etenkin Pauliina on samaan aikaan tarkkanäköinen havainnoitsija ja olosuhteiden virrassa ajelehtiva kokija.
Romaanissa on myös ulkopuolinen kertoja, joka tarkkailee tapahtumia ja ihmisiä usein ylhäältä päin. Kertoja näkee ja vihjailee, ketkä astuvat vieraisiin autoihin ja liikkuvat hämmentävissä paikoissa pimeyden turvin.
Pimeiden tuntien kevääseen osuvat Markon ylioppilaskirjoitukset, Esan isän sairastuminen ja kuolema ja piinaava pääsiäisvierailu Eevan luokkatietoisten vanhempien luona Helsingissä.
Pauliina alkaa herätä seksuaalisesti samaan aikaan, kun hänen äitinsä lähtee oudoilta tuntuville tyttöporukan retkille tyytymättömänä avioliittoonsa. Myös Markolla on omat peitonaluspuuhansa, joita hän ei halua päivänvaloon. Esa ei huomaa tai halua huomata vaan lähtee joko ulkoiluttamaan koiraa tai maalle äitinsä ja isänsä luokse.
Me kaikki 1970-luvulla nuoruutta eläneet tunnistamme miljöön lakkojen ja hallituskriisien kulta-aikana. Elokuvaohjaajan tarkkuudella Vuoksenmaa osaa kuvata autoja, vaatteita ja olohuoneita niin, että ne herättävät muistoja. Myös ilmapiiri välittyy: ankealla 1970-luvulla oli kuitenkin jo vapauduttu monesta menneisyyden henkisestä vankilasta.
Teoksen saavat mielellään lukea nuoremmatkin. Teini-ikäisten kaverisuhteet ja tulevaisuuden haaveet ovat aina yhtä koskettavia, eivätkä vanhemmat toimi välttämättä yhtään viisaammin. Ja sitten elämä taas jatkuu.
Ina Ruokolainen
Kirja-arvioni Johanna Vuoksenmaan esikoisromaanista Pimeät tunnit on ilmestynyt Savon Sanomissa otsikolla Johanna Vuoksenmaa kuvaa esikoisromaanissaan poikkeusoloissa elävää perhettä myötätuntoisen tavallisesti. Teksti aukeaa vain tilaajille.
Päivitys 14.5.2020: arvio on liitetty yläpuolelle.