Mikään ei onnistu, kun häpeä leimaa nuoren naisen elämää
Vy Tramin esikoisromaania Stigmaa lukiessa tuntee hetkittäin liikkuvansa vieraassa todellisuudessa, vaikka kaikki tapahtuu suomalaisessa nykypäivässä. Suomenvietnamilainen päähenkilö Chi on niin epävarma, että hän ajautuu huumekokeiluihin ja etsimään apua self help -ohjeista ja kirkkautta henkivän huijarin seurasta.
Isä on varhain jättänyt perheen eikä vietnamilainen äiti vaatimuksineen helpota tilannetta. Lääkäriksi lukenut menestynyt poika kelpaa, muusta kuin ravintolatyöstä haaveileva tytär sen sijaan ei. Maahanmuuttajatausta ja kulttuurien väliset erot näkyvät mutta eivät selitä kaikkea.
Kun tekstin pintaa vähän raaputtaa, alta löytää epätoivoisen nuoren naisen, joka kantaa stigmaa, häpeän leimaa. Ulkonäköpaineet vaivaavat, itsetunto on nolla ja kaiken aloittaminen vaikeaa. Kavereita ei ole kuin yksi, eikä sekään suhde ole helppo.
Chi uskoo elämän helpottuvan, kun hän pääsee harjoittelijaksi Tylkkäriin, Turun ylioppilaslehteen. Hänen tavoitteensa on tehdä juttuja, joilla muutetaan maailmaa ja jotka saavat loputtomasti tykkäyksiä sosiaalisessa mediassa. Pitäisi jaksaa tehdä töitä, mutta sen sijaan Chi etsii koko ajan elämää muuttavia neuvoja self help- kirjoista ja helpotusta pilven polttamisesta.
Kirjailija kirjoittaa Chin itseinhoon ja -petokseen vajoamisesta yhtä aikaa kepeän ironisesti ja raadollisesti. Minämuotoinen kerronta kuvaa tehokkaasti sitä, miten ihmeisiin ja huijareihin uskova ihminen syvällä sisimmässään tietää, ettei liian hyvältä tuntuva voi olla totta. Chi epäilee, häpeää ja etsii yhä uudestaan googlaamalla ratkaisuja tilanteeseen. Mieli vain on niin solmussa, että se ei aukea.
Välillä lukija uupuu, tai ainakin äitinä tekee mieli välillä huutaa ja raivota melkein kuin teoksen vietnamilainen äiti. Eivätkä läheiset oikeasti edes tiedä tytön todellisista vaikeuksista, vaikka menestynyt isoveli rahoittaakin pitkään kierrettä. Eivät ennen kuin on edetty poliisikuulusteluihin, häätöön ja ulosottoon asti.
Ehkä perinteisintä teoksessa on ajatus siitä, että pitää käydä totaalisesti pohjalla, jotta voi nousta ylös. Chillä pohjakosketus lähtee tutustumisesta häikäisevään Zadaan, jolla tuntuu olevan vastaus kaikkiin universumin pulmiin. Hän vain tarvitsee ensin Chin marisätkät, asunnon, kännykän ja rahat.
Romaanin toivo lepää sittenkin perheessä ja siinä ainoassa vanhassa ystävässä. Kaikki ei ole hyvin rehellisyydenpuuskien jälkeenkään, mutta ainakin on ruokaa ja katto pään päällä.
Ina Ruokolainen
Vy Tram: Stigma. WSOY 2025, 286 s.
Arvio on julkaistu aiemmin Etelä-Suomen Sanomissa, Savon Sanomissa ja Keskisuomalaisessa.