Osallistuin Lahden kansainväliseen kirjailijakokoukseen, LIWREen, joka oli järjestysluvultaan 30. Tämän vuoden teema oli Rivien välissä, jota moni on jo ehtinyt kiittää monimerkityksisyydestä. Kokouksen toinen puheenjohtaja, Karo Hämäläinen, kirjoitti tunnelmistaan Kirjailijan päiväkirjaan Suomen Kuvalehden verkkosivulle.
Saatan vielä palata täällä blogissakin alustusten sisältöihin, joista mieleen jäi kohokohtia esimerkiksi ukrainalaisen Iryna Teteran, pohjoismakedonialaisen Goce Smilewskin ja suomalaisen Sirpa Kyyrösen teksteistä. Niiden pohjalta päädyimme keskustelemaan niin sodasta. maanpakolaisuudesta kuin runoudesta tiilentekijän työhön verrattavana käsityöläisyytenä. On rauhoittavaa ensin kuunnella jonkin punnittuja ajatuksia ja virkistävää sen jälkeen joko seurata keskustelua tai osallistua siihen. Toki kyyneleiltäkään ei vältytty, kun Tetera käsitteli Ukrainan tilannetta. Kahden päivän alustukset keskusteluineen olivat avoimia myös yleisölle, mikä aina laajentaa näkökulmaa.
Avoimia olivat myös open mic, proosamatinea ja kansainvälinen runoilta. Jätin tiiviin ohjelman keskellä väliin proosamatinean, mitä tietenkin myös harmittelin, mutta kaikkea ei jaksa. Sekä open mic että runoilta tarjosivat sellaisia elämyksiä, että saattoi vain haukkoa henkeään. Suomalais-brasilialainen Francis North ja britti Joelle Taylor tykittivät lavarunoutta vimmalla, joisa sisältö ja tapa esiintyä vahvistivat toisiaan. Open mic -illassa ihastusta herätti myös Emilia Lehtinen tavallaan kertoa ilmeisen humoristisista lohikäärmekirjoistaan. Minäkin osallistuin open miciin lukemalla otteen kirjasta Kolmen naisen kirjeitä – rakkaudesta, surusta ja luopumisesta, mistä sain muistoksi Elisa af Hällströmin ottaman valokuvan.
Miksi sitten kannattaa osallistua kokoukseen kirjalijana ja maksaa siitä, kun paljon ohjelmasta on tarjolla myös ilmaiseksi? Majoitusten ja ruokien ohella tarjolla on yhteisöllisyyttä ja verkostoitumista, jota en tavoittanut edes takavuosina, kun seurasin keskusteluja toimittajana tai yleisön joukossa. Perinteisen Suomi vastaan Muu Maailma – jalkapallo-ottelun yleisössä, rantasaunassa, ruokapöydässä ja esiintymislavojen reunoilla käydään keskusteluja, joihin ei muuten eksyisi. Uusia tuttavuuksia syntyy ja vanhat syventyvät. Keräsin ajatuksia talteen sekä kirjoittajana että kirjoittamisen opettajana. Ja totta kai tarkistin, mitä kuulemieni kirjailijoiden teoksia on luettavissa tai tulossa luettavaksi.
Tapahtumajohtaja, Eino Leinon Seuran puheenjohtaja Juhani Lindholm tiivisti hyvin Lahden kansainvälisen kirjailijakokouksen luonteen: se on ehdottoman epäkaupallinen, mikä tietenkin näkyy myös rahoituksen niukkuutena ja niin, ettei tapahtumassa myydä kirjoja. Mutta kun kirjailija on esillä vain sovitun alustuksen tai esiintymisen verran ja sen lisäksi keskusteluissa juuri haluamansa verran, hän voi myös levätä ja pohtia asioita. Muun muassa Tanskassa asuva intialaislähtöinen Tabish Khair kertoi, ettei hän enää suostu osallstumaan kaupallisempiin kirjailijatapaamisiin. ”Aikuisten kesäleiri”- tiivistyksen kuulin myös, en valitettavasti enää muista, keneltä.
Minä monen muun mukana nautin siitä, että hyvää ruokaa (jo kohtuullisesti juomia) sai monta kertaa päivässä, ja palvelut kohteissa pelasivat. Ensimmäinen ilta kului Mukkulan nurmella ja rantasaunassa kirjailijakokouksen perinteisissä maisemissa. Majoitus oli Lahden Seurahuoneella, jossa myös söimme päivälliset Häme-salissa ja pidettiin open mic ja loppubileet Seurahuoneen Kuja-ravintolassa. Keskustelut pidettiin Malski-keskuksen Sammiosalissa, lounaat ja iltapäiväkahvit saman keskuksen Bistrossa. Proosamatinea järjestettiin pääkirjastossa ja runoilta Casselin Walimossa – kaikki paikat siis Mukkulaa lukuun ottamatta keskellä Lahtea kävelymatkan päässä. Välillä oli riehakaskin tunnelma, mutta poliisia tai sairaalaa ei tarvittu, joten käsittääkseni myös järjestäjät saattoivat huokaista helpotuksesta ison urakkansa jälkeen.
Päivitys 22.6.: Kannattaa kuunnella Jakke Holvaksen Kulttuuriykkönen, joka käsittelee kokouksen antia. Hän haastattelee siinä toista puheenjohtajaa Marjo Heiskasta ja useita kirjailijoita ja mainitsee myös keskusteluun osallistuneita, mm. minut.
Kirjailijakokous osui sopivaan aikaan oman kirjoittamiseni kannalta, sillä olen aloittanut apurahakauden oman lyhytproosakokoelman parissa. Kirjoitan kesän, lomailen hiukan, ja teen sen jälkeen pari kuukautta opetustöitä, jonka jälkeen jään taas loppuvuodeksi kirjoitusvapaalle. Kiitän Suomen Kulttuurirahaston Päijät-Hämeen rahastoa mahdollisuudesta ja kohtaamiani kollegoja saamistani ajatuksista. Kiitän myös Journalistisen kulttuurin edistämissäätiötä, joka myönsi minulle apurahan LIWREen osallistumeen.