Arvioin maakuntalehdille perä perää kaksi käännösromaania, joissa kansat taistelevat olemassaolostaan uhan alla. Chi Zijianin Puolikuu kuvaa evenki-paimentolaiskansan elämää 90-vuotiaan naisen. Teoksen vahvuus on kertoa, miten ahtaalle pieni kansa joutuu suurvaltojen kuten tässä tapauksessa Kiinan, Neuvostoliiton ja Venäjän ja jopa Japanin puristuksissa. Arvioni on julkaistu vasta Savon Sanomissa (tilaajille), joten liitän sen myöhemmin tälle sivulle.
Maaza Mengisten Varjokuningas-järkäleessä kuvataan Mussolinin Italian hyökkäystä Etiopiaan, mikä ei voi olla tuomatta mieleen ajankohtaista Putinin Venäjän hyökkäystä Ukrainaan. Saman asian oli toki huomannut Etelä-Suomen Sanomien kulttuuritoimittaja Ilkka Kuosmanen, joka oli myös haastatellut Helsinki Litissä vieraillutta Mengisteä. Kuosmasen juttu ja arvioni on julkaistu saman linkin (tilaajille) takana. Varjokuningas-arvio on julkaistu myös Savon Sanomissa (tilaajille) ja Karjalaisessa (tilaajille). Mengisten kirja on yksityiskohtaisuudessaan tehokas ja kamala ja tietenkin erittäin mielenkiintoinen, vaikka sivumäärä onkin uuvuttava. Hienosti se nostaa esiin tiedon etiopialaisista naissotilaista, jotka 1930-luvun maailmassa saivat murtaa myös oman kulttuurinsa ennakkoluuloja. Alla arvioni kokonaisuudessaan.
Orpotyttö nousee sotasankariksi
On kiehtovaa lukea romaani ajasta, maasta ja historian tapahtumista, joista ennestään tietää liian vähän. Etiopialaissyntyisen Maaza Mengisten hengästyttävän runsas ja tarkkanäköinen Varjokuningas sijoittuu pääosin vuoteen 1935, jolloin Mussolinin Italian fasistihallinnon joukot valloittavat Etiopian ja yrittävät syöstä vallasta keisari Haile Selassien.
Maanpakoon joutunut Haile Selassie esiintyy romaanissa pohtimassa valintojaan fiktiivisissä kohtauksissa Englannin kodissaan. Kirjailija painottaa kirjoittavansa sepitettä, joka kuitenkin perustuu hänen kuulemiinsa tarinoihin ja historiallisiin lähteisiin. Kerronnan takaa löytääkin perinteitä ja uskomuksia, jotka lisäävät autenttisuuden tunnetta.
Lukija ei tarvitse historian tai maantieteen opintoja ymmärtääkseen teosta, mutta suomentaja Aleksi Milonoff on varmasti joutunut tekemään ison työn taustojen kanssa.
Erityisen vahvasti romaanissa nousevat esiin naiset, joista kasvaa sotilaita. Päähenkilöllä ei pitäisi olla edellytyksiä sotasankariksi: orpotyttö Hirut on päätynyt palvelijaksi armeijan upseerin talouteen. Teoksen alussa hän yrittää piilottaa isältään perimänsä kiväärin käyttääkseen sitä hädän hetkellä. Upseeri, Kidane, vie kuitenkin aseen miesten käyttöön.
Kidanen vaimoksi vasten tahtoaan joutunut Aster on kirjan toinen voimakastahtoinen ja kompleksinen nainen. Hän näkee sodassa mahdollisuuden murtautua itsenäisyyteen kouluttautumalla taistelijaksi. Mitään sisaruutta naiset eivät koe, sillä Aster halveksii ja vihaa palvelijaansa, joka herättää Kidanessa liikaa intohimoja.
Kumpikin saa kokea, ettei rohkeus tai kyvykkyys tee heistä tasa-arvoisia miesten kanssa. Seksuaalinen väkivalta on koko ajan läsnä omienkin parissa. Hirutista tulee kuitenkin Varjokuninkaan eli maanpaossa olevan keisarin näköisen miehen henkivartija.
Booker-palkintoehdokkaaksi 2020 noussutta teosta on luonnehdittu jopa feministiseksi, koska se nostaa esiin unohdettuja naisten saavutuksia sodassa. Samalla se ei unohda miesten uhrauksia miehityksen oloissa.
Mengiste kuvaa kaunistelematta miehitystä ja suoranaista kansanmurhaa, jossa etiopialaisiin suhtaudutaan ali-ihmisinä. Heitä voi tyrkätä alas jyrkänteeltä ja hirttää puihin roikkumaan. Tutuksi tulleille ihmisille koituvat hirveydet ovat niin todellisia, ettei niitä kannata lukea illalla ennen nukkumaan menoa. Silmiä avaavinta on huomata, miten häikäilemättömät hyökkääjät toimivat ajasta, uskonnosta tai kulttuurista riippumatta.
Teos osoittaa, miten kuka tahansa saadaan tekemään raakuuksia. Italialainen eversti Carlo Fucelli on tappamisesta nauttiva psykopaatti, armeijan valokuvaaja Ettore Navarra jo moniulotteisempi henkilö. Juutalaisen taustansa vuoksi häntä on helppo kiristää tottelemaan käskyjä.
Kuvatessaan tapettavia Ettore voi paeta kameran taakse ja vain etsiä parasta kuvakulmaa. Mutta kun hän joutuu silmäkkäin uhmakkaan Hirutin kanssa, hän näkee ihmisen. Hirutista tulee myös Ettoren yhden salaisuuden vartija, tahtomattaan.
1974 Addis Abebassa syntynyt Maaza Mengiste on saanut tuotannostaan paljon kansainvälistä kiitosta. Englanniksi kirjoittava kirjailija asuu nykyään New Yorkissa ja saapuu 13.5. Helsinki Liti -festivaalin vieraaksi.
Ina Ruokolainen
Maaza Mengiste
Varjokuningas
suom. Aleksi Milonoff
Atena 2022, 501 s.