Reilut kaksi viikkoa sitten menin pimeällä ulos pihalle, liukastuin ja mursin kaatuessani oikean eli vahvemman käteni olkapään. Pysähdys sattui yrittäjän kannalta pahimpaan mahdolliseen aikaan.
Tekeillä oli pari isoa julkaisua ja odottamassa useita sovittuja koulutuspäiviä. Yhteen tärkeään kokoukseenkin olin luvannut mennä ja ottaa siellä vastuuta. Oli kuitenkin otettava puhelin vasempaan käteen ja peruttava kaikki.
Mitä sanoivat toimeksiantajat ja opiskelijat, olivatko vihaisia ja pettyneitä? Kaikki olivat ensimmäiseksi pahoillaan minun puolestani ja toivottivat lämpimästi toipumisia. Hekin, joille peruutukset ja koulutuspäivien siirtämiset aiheuttivat ylimääräistä vaivaa, vakuuttivat että kaikki järjestyy. Pari opiskelijaa ja muutama ystävä otti yhteyttä ja tarjosi kuljetus- ja asiointiapua. Melkein puhkesin itkuun moisen ystävällisyyden äärellä.
Puolitoista viikkoa kului kipujen kanssa melkein pelkästään sisällä, sillä kävin ainoastaan röntgenkuvassa ja lääkärissä. Viime viikon lopulla uskaltauduin jo kulttuurin äärelle Lahteen katsomaan hurmaavia näyttelyitä Galleria Uuteen Kipinään ja Karnevaali 2020 -musiikkinäytelmää Lahden kaupunginteatteriin. Näyttelykokonaisuus (Satu Loukkola, Tiina Salmi, Annukka Visapää) oli minulle näytelmää suurempi elämys, mutta molemmat kulttuurikokemukset myös muistuttivat siitä, että kannattaa fyysisten voimien palautuessa lääkitä myös henkistä puolta. Tapasin monta ystävääkin.
Varovainen oleskelu kotona on sekä turhauttanut että kasvattanut kärsivällisyyttä. Kauniit maisemat onneksi näkyvät ikkunastakin ja kirjoja voi lukea voimien mukaan. Hyvä on myös nukkua paljon silloin, kun elimistö korjaa vaurioita. Eilisen röntgenkuvan ja lääkärikäynnin jälkeen sain jo luvan käyttää kättä tämän pienen kirjoituksen verran. Pidempiä tarinoita ja koulutuksia alan työstää 26.2, kun sairausloma loppuu. Kun käsi on taas vapaa kantositeestä, uskaltaudun ulos lenkille.
Siihen asti hoen itselleni: ole kärsivällinen. Kaikki järjestyy.
Pääkuvan teokset: Satu Loukkola.