Kirjat
Tiina Laitila Kälvemark
H2O
WSOY 2020, 265 s.
Henkilöluettelo Tiina Laitila Kälvemarkin H2O-romaanin alussa viittaa siihen, että lukija tarvitsee apua yrittäessään seurata, kuka milloinkin on äänessä. Kyse ei kuitenkaan ole venäläisestä klassikosta, jossa ristimä-, kutsuma- ja isännimet vuorottelevat.
H2O:n päähenkilön ja kertojan Hester Hanna Ofélia Luodon sisällä asuu kolme aktiivista sivupersoonaa. Lisäksi tytön elämään ehtii vanhempien ohella kuulua isä- ja äitipuolia, näiden ystäviä ja isoäiti, joista kullakin on käsityksensä siitä, miten Hesterin pitäisi kasvaa ja järjestää elämänsä.
Kertomus alkaa uudenvuodenyöstä, jolloin yksitoistavuotias Hester jää jähmettyneenä omakotitalon sisälle, kun uusperhe ystävineen lähtee ulos juhlimaan. Muisto nousee aktiivisesti esille kaksikymmentä vuotta myöhemmin, kun Hester tulee kuolevan isäpuolen, Jacekin, sairaalasängyn äärelle. Sivupersoonat sekä yrittävät auttaa että estää kolmikymppistä Hesteriä ottamaan selvää lapsuutensa ilmiselvästä käännekohdasta.
H2O, vesi, esittää merkittävää roolia romaanissa. Padonrakentaja-Jacek on saapunut pelastamaan kaupunkia nousevalta vedeltä. Uudenvuodenyön tapahtumien yksi seuraus on iso vesivahinko. Hajoavan mielen hallitsemiseksi Hester alkaa sukeltaa ja pidättää hengitystä, joskus ystävänsä ja rakastajansa Oliverin kanssa. Yksi sivupersoonista, kontrollifriikki Ofélia, ei uskalla uida, joten veden alla Hester saa myös lomaa hänestä.
”Sukellan järvissä, joissa ja metsälammissa. Meressä. Uima-altaissa, kylpyammeessa. — En sukella siksi, että pääsisin ihailemaan vedenalaisen maailman kauneutta. Sukellan, jotta saisin itsestäni kiinni.”
Jo Tiina Laitila Kälvemarkin kolme aiempaa teosta ovat tutustuttaneet mielenkiintoisiin maailmoihin, joissa aivan tavallisten ihmisten arki on vinksallaan. Sukellus Hesterin ja tämän sivupersoonien elämään vaikuttaa ja liikuttaa samoista lähtökohdista, edellisiä teoksia vahvemmin.
Pahimmin vinossa ovat aikuisten näkemykset siitä, mikä on lapselle hyväksi. Äiti laatii horoskooppeja, ostaa vähillä varoilla tytölleen uusia tavaroita ja vaihtaa puolisoa. Yhden kirjan julkaissut isä on lähtenyt joogaamaan Goalle uuden rakkaansa kanssa. Psykiatri-isoäiti kuvittelee tarjoavansa turvaa menetelmillään, joita ei ole tässä syytä paljastaa. Puolalainen Jacek vaikuttaa kokonaisimmalta ihmiseltä, vaikka hän on jättänyt taakseen yhden perheen ja Hesterin ikäisen tyttären.
Tiina Laitila Kälvemark on kotoisin Kärsämäeltä ja päätynyt kierroksen kautta Ruotsiin jo 1990-luvulla. Ehkä taustansa vuoksi hän kuvaa mestarillisesti ulkopuolisuutta, muutoksia ja välitiloja, joiden leimaamille ihmisille ei aina käy hyvin. H2O:ssa ei olekaan olennaista jäädä pohtimaan sivupersoonia vaan lapsuuden kokemuksia, joita kannamme mukanamme.
Jo aiemmat kolme teosta ovat keränneet useita kirjallisuuden palkintoehdokkuuksia. Ihmettelen, jos HO2 ei ole mukana tämän vuoden ehdokaslistoilla. Se on kaunis, surullinen ja silti toivoa antava teos.
Ina Ruokolainen
Päivitys 22.3.2020: olen lisännyt edelle kirja-arvioni, jonka olen kirjoittanut maakuntalehtien yhteiselle arvostelupalvelulle. Alla tähän asti saamani tiedot julkaisuista mediassa.
Vinkki: kirja on ostettavissa myös e- ja äänikirjana, jos ei halua lähteä nyt kotoa mihinkään. Myös kirjastot saattavat tarjota teosta digitaalisissa muodoissa.
—–
Sain arvosteltavaksi Tiina Laitila Kälvemarkin tuoreen romaanin H2O, jossa päähenkilö sukeltaa ja etsii sivupersoonineen totuutta lapsuudessa koetuista tapahtumista. Arvio on julkaistu jo viikko sitten, 2.3, Savon Sanomissa, mutta verkosta sitä en ole löytänyt. Kunhan arvio on ilmestynyt myös muissa sopimuslehdissä, julkaisen sen myös täällä blogissa.
Sitä ennen kannustan: lue kirja! Sivupersoonia ei kannata säikähtää, teoksessa on paljon yleispäteviä ajatuksia perhesuhteista ja kasvamisesta.
Lisätieto: Arvio on julkaistu 9.3. Keskisuomalaisessa otsikolla Tiina Laitila Kälvemark kuvaa kauniisti ja surullisesti välitilojen leimaamia ihmisiä. Myös tämä artikkeli on maksumuurin takana.