Kirjoittamani arvio Camilla Nissisen esikoisromaanista Meitä vastaan rikkoneet on julkaistu Karjalaisessa (tilaajille). Se julkaistaan mahdollisesti myös muissa maakuntalehdissä. Alla arvio kokonaisuudessaan.
Tyttö kasvaa Vartiotornin varjossa
Pohjoiskarjalaisen Camilla Nissisen esikoisromaani Meitä vastaan rikkoneet käsittelee aikuiseksi kasvavan tytön, Siljan, elämää Jehovan todistajien uskonnollisessa yhteisössä. Teos on myös kertomus oman ajattelun heräämisestä ja syömishäiriön kanssa kamppailusta.
Nissinen on kirjoittanut ansiokkaan kaunokirjallisen romaanin tytön kasvusta aikuiseksi, ei pelkästään paljastuskirjaa yhteisön ja uskonopin kielteisistä piirteistä.
Päähenkilö Silja elää Joensuussa äidin, isän ja isonveljen muodostamassa perheessä. Käytännössä perhe-elämään sotkeutuu koko uskonyhteisö. Mummiin, isän äitiin, ei juuri pidetä yhteyttä, koska hän ei ole liittynyt Jehovan todistajiin.
Liikkeen läheisimmät suhteet muodostuvat naisilla muihin naisiin ja miehillä johtoportaaseen eli vanhimpiin. Perheessäkin jako näkyy: äiti on erityisen ylpeä Sami-pojastaan, jonka lahjat riittäisivät yliopisto-opiskeluun, mutta joka valitsee tutkinnon sijaan kulkemisen tienraivaajana. Samin tavoitteena on asema Betel-yhteisössä muiden uskon valvojana.
Myös Silja on lahjakas, mistä opettajat yrittävät puhua vanhemmille. Yhteisön määräys on kuitenkin tehdä oppivelvollisuuden jälkeen selvä ero maailmallisiin ammatteihin ja ihmisiin. Koulussa Silja ajautuu usein sivustakatsojaksi, mutta koulukaveri Aapo ei välitä. Hän on valmis odottamaan, että Silja valitsisi maailman.
Tyttönä ja naisena Siljaan kohdistuu miehiä ahtaampia odotuksia ja rajoituksia. Jehovan todistajien pukeutumissäännöt ja pakolliset kenttäkierrokset toisaalta ahdistavat ja toisaalta korostavat yhteisöllisyyttä ja turvaa.
Tekstissä on tehokkaasti rinnastettu kaksi suljettua paikkaa, uskonnollinen yhteisö ja sairaalan osasto, jonne Silja hengenvaarallisesti alipainoisena joutuu. Tietyllä lailla suljettu on myös koti, jossa uskonto asettuu rakkauden ja huolenpidon tielle.
Nissinen kuvaa Siljan maailmaa yksityiskohtaisen arkisesti kotona, koulussa, yhteisön tilaisuuksissa ja sairaalassa. On luonnollista olla viettämättä syntymäpäiviä tai kiertää kenttäpäivinä jakamassa Vartiotornia. Arkeen kuuluvat myös painajaisunet vedenpaisumuksesta ja Harmagedonista.
Pidän tehokkaana myös mielen murtumisen kuvausta ja etenkin äidin merkitystä ristiriitaisen vaatimusten välittäjänä. Erityisen raadollisia ovat kohdat, joissa äiti laittaa lapsensa dieetille, jotta Silja näyttäisi vanhojentanssipäivänä kauniimmalta kuin ei-uskovaiset luokkatoverinsa. Kaikessa vallankäytössä ei ole kysymys uskonnosta.
Nuori nainen tekee lopussa ratkaisuja, joista osa jää lukijalle avoimeksi. Joka tapauksessa hän lähtee eteenpäin: ”Ehkä saan kerrankin valita.”
Ina Ruokolainen
Kirjat
Camilla Nissinen
Meitä vastaan rikkoneet
Tammi 2022, 375 s.