Huutolaistytön tarina aloittaa uuden historiallisen romaanisarjan
Tuottelias Enni Mustonen tekee sen taas ja aloittaa uuden ja selvästi odotetun historiallisen kirjasarjan, jossa kuvataan naisen elämää. Kytösavun tarinoita -sarjassa seurataan sisukasta ja älykästä orpotyttö Hanna Pränniä Etelä-Pohjanmaalla 1800- ja 1900-lukujen taitteessa.
Pappilan piika -teoksen alussa 16-vuotias Hanna asuu Nevanperän ökytalossa, jonne hänet on kymmenen vuotta aiemmin pelastanut talon jo edesmennyt Kustaa-vanhaisäntä. Nälkävuositalvena isäntä on löytänyt tytön hankeen kuolleiden äitinsä ja pikkuveljensä kyljestä.
Kustaan kuoltua kopea Brita-emäntä ja häjyjen porukassa ryyppäävä ja rellestävä 19-vuotias poikansa Antti tekevät Hannan elämän vaikeaksi. Tilannetta ei helpota se, että Hanna pärjää lukemisessa ja muissa rippikoulun edellyttämissä avuissa paremmin kuin isäntäväki. Huutolaistyttö saa kestää kovakouraista käskytystä ja pelätä miesten väkivaltaisia yöllisiä vierailuja.
Hannan tärkein turva on Sussu-muori, pitäjää kiertävä pitokokki, jonka luona Hanna saa yöpyä mökissä Nevanperän mailla. Tältä Hanna myös kuulee uutisia kyliltä.
Toinen tuki tulee pappilasta, jossa muistetaan körttipaappa Kustaan hyvyys ja Hannan taidot. Nuori pappi Wegelius ja tämän vaimo ymmärtävät myös piikojen ja renkien kaipuuta parempaan elämään.
Kinkereistä ja Hannan neuvokkuudesta aukeaa lopulta tie ulos Nevanperän komennosta. Rippikoulun jälkeen hänestä tulee pappilan piika. Työtä ja uudenlaisia vastuita on paljon, mutta väkivaltaa ei tarvitse enää pelätä.
Mustonen pohjustaa Hannan ja koko yhteisön taustaa laveaan tyyliinsä. Työvaiheita kuvataan yksityiskohtaisesti, henkilökuvat syvenevät pitkissä keskusteluissa. Valtasuhteet rikkaiden ja köyhien ja kirkon ja maallisen vallan välillä tulevat selväksi. Lukemaan opettava lukkari on ankara, eikä kirkossa saa turhaan supattaa.
Toki kertomukseen mahtuu myös romantiikkaa. Yksi nuoripari saa toisensa isoissa häissä ja pääsee aloittamaan elämää sulhasen talossa. Hanna ja pappilan isäntärengin kummipoika Santeri ehtivät ihastua, mutta enemmät paljastukset on syytä säästää lukijoille.
Ja kuten kokeneelta ja osaavalta kirjailijalta voi olettaa, historiallinen tausta yksityiskohtineen vakuuttaa. Perehtyminen yltää murretasolle asti, sillä teoksen kansanihmiset puhuvat leveää eteläpohjalaista. Asiantuntemukseni ei riitä arvioimaan murteen oikeellisuutta, mutta kieli vaikuttaa sujuvalta.
Lopun murresanojen selitykset auttavat muualla Suomessa asuvia lukijoita. Hyödyllisiä ovat myös teoksen alun henkilöluettelo ja pohjalaistalon asumisjärjestelyjä kuvaava kartta.
Laajassa romaanissa tapahtuu paljon dramaattisia asioita, jotka välillä tuntuvat solahtavan ohi kertomuksen edetessä. Teoksen tyyli toisaalta alleviivaa sitä, että elämä voi olla tasaisen kovaa etenkin huutolaistytölle ja toisinaan myös pappilan etuoikeutetulle väelle. Romaanin lopussa Hanna on tehnyt rauhan siihenastisten kokemustensa kanssa ja selvästi katsoo jo eteenpäin.
Ina Ruokolainen
Enni Mustonen: Pappilan piika. Otava 2026, 366 s.
Arvio on julkaistu Etelä-Suomen Sanomissa 26.4.2026, Savon Sanomissa 20.4.2026 ja Keskisuomalaisessa 24.4.2026.