Yrittäjänä ja freelancerina olen tottunut itsenäiseen työskentelyyn kotona. Sosiaaliset suhteet ja kohtaamiset ovat silti tärkeitä, ja siksi niitä on normaalioloissa kuulunut jokaiseen viikkooni: kokouksia ja kahvitteluja, lounaita ja kuulumisten vaihtoa. Nyt ei.
Koska etätyöskentely on tuttua, monet tekniset sovellukset ja sosiaalinen media ovat ehtineet tulla tutuiksi. Vime viikkoina sosiaalisen median kuvista, striimauksista, viesteistä ja hupsuistakin meemeistä on tullut entistäkin tärkeämpiä. Moni on tosi lujilla, mutta myös huumori ja kannustusviestit ovat lisääntyneet. Usea kaveri on lähettänyt viestejä. Minä en jaksa tällä hetkellä Twitterin tiukkaa haastamista enkä LinkedInin työmaailmaa.
Kokouksiin olen aiemmin osallistunut etänä jonkin verran, nyt niitä on tullut kokeiltua melkein liukuhihnalta. Jo viime viikolla oli yksi kirjapalaveri Skype Meetingin kautta, siinä palaverissa kukaan ei laittanut kameraa päälle mutta ääni kuului. Eilen osallistuin kollegojen kahveille Meet-sovelluksen kautta. Sain sen toimimaan matkapuhelimessa, kannettavan tietokoneen kamera ei jostain syystä herännyt, vaikka muistin poistaa vakoilusuojan edestä. Oli mukava kuunnella kuulumisia eri puolelta Suomea, mutta en saanut itse suutani auki.
Vakituisen Lahden kahviporukkamme yksi jäsen loi Messengeriin ryhmän, jotta voimme joku päivä juoda kahvit virtuaalisesti yhdessä. Lukupiirimme pohtii Facebookissa, yritämmekö huhtikuussa keskustella kirjasta jonkin kokouspalvelun kautta, nyt pohdinnassa ovat Meet ja Zoom. Yksi lukupiiriläisemme oli kuulemma jo osallistunut laulutunnille Zoomilla.
Kirjoittamisen opiskelijoille olen toistaiseksi lähettänyt tehtävät ja taustamateriaalit sähköpostilla ja luvannut, että soittaa saa. Kirjoittamiseen tämä sopii, koska pääosa työstä tehdään joka tapauksessa yksin. Vertaispalautteen antamiseen pitää kuitenkin vielä luoda malli. Aiempien kokemusten perusteella en usko siihen, että ihmiset nyt jaksavat kirjoittaa toisilleen palautteita sähköpostitse ihan ilman sovittua palauteaikaa.
Minun suurin ongelmani on nyt keskittymisen puute. Entisenä uutistoimittajana on suuri kiusaus pysyä tilanteen tasalla, mitä se merkitseekin. Nytkin kuuntelen taustalla Ylen aamulähetystä, jossa seurataan koronatilannetta.
Päivittäiset ulkoilut, etenkin luontokävelyt, ovat nyt äärettömän tärkeitä. Niitä olen aiemminkin tehnyt pääosin yksin, joten en kaipaa juttuseuraa. Pitää vain muistaa pitää puhelin taskussa ja ottaa se esille korkeintaan kuvien ottamista varten. Myös illalla pitäisi malttaa lopettaa uutisten seuraaminen ajoissa.