Perintömaan suo on taakka ja rikkaus
Maria Turtschaninoff tunnetaan ansiokkaana ja palkittuna suomenruotsalaisena nuortenkirjailijana, jonka teoksissa on vahva fantasiaviritys. Suomaa on hänen ensimmäinen aikuistenromaaninsa, joka kertoo yhden suvun tarinan neljänsadan vuoden ajalta. Historiallisessa episodiromaanissa hän pääsee käyttämään sekä aiempia vahvuuksiaan että tekemään uusia avauksia.
Alussa nainen saapuu äitinsä uurna sylissään hiljaiseen taloon, jossa edelliset sukupolvet ovat asuneet metsän ja suon reunassa. Hän on ensimmäinen, jolle rapistunut maatila ei enää ole edes kesäparatiisi. Silti muistoista ja yhteisöstä on vaikea päästää irti. Nainen tiedetään, kun hän hakee palveluja kylältä.
Tilan on perustanut 1600-luvulla emä-Ruotsista Kokkolaan purjehtinut sotilas Matts, joka on saanut torpan palkinnoksi kruunun uskollisesta palvelemisesta. Vaatimaton paikka sijaitsee harvaan asutun kylän itäisimmässä kolkassa, ruotsin- ja suomenkielisen asutuksen rajamailla. Ympärillä on synkkää metsää ja puuton neva.
Juuri neva, suomaa, on yksi teoksen tärkeistä motiiveista ja tapahtumapaikoista. Se antaa kaksikielisen Nevabacka-nimen tilalle ja sukunimen perustajalleen. Suo on pelottava ja herättää asukkaissa ajatuksia metsän väestä, olennoista, joille salaa uhrataan.
Kuitenkin Mattsin tapaama vihreäsilmäinen suoneito synnyttää tälle pojan, jonka mies saa pitää sillä ehdolla, että hän säästää suon raivaukselta. Muitakin rajat ylittäviä ja yliluonnollisia kohtaamisia kirjassa on luomassa kuvaa ajasta ja ihmisten uskomuksista.
Yksi miehistä piileskelee suolla välttyäkseen värväykseltä Ruotsin armeijaan. Nuori emäntä opastaa kaupunkilaista kasvitutkijaa ja haaveilee uudesta elämästä muualla. Köyhä tilan tyttö saa kesäksi kaupunkilaisystävän ja aloittaa kirjeenvaihdon, josta tulee käännekohta hänen lyhyessä elämässään. Isoisän kasvatettavaksi jätetty tyttö kohtaa suolla karhun ja opiskelee metsäammattiin.
Teoksessa kuljetaan läpi sotien, nälkävuosien ja yhteiskunnallisten muutosten, mutta yksi tärkeä teema säilyy: ihmisen ja luonnon suhde. Hekin, jotka lähtevät opiskelemaan ja töihin Helsinkiin, kantavat mukanaan perintömaiseman rikkauksia ja taakkoja. Turtschaninoff on kirjoittanut teokseensa monta mieleen jäävää ihmiskohtaloa.
Teoksen alkuperäinen nimi Arvejord merkitsee perintömaata. Suomenkielinen nimi Suomaa on jopa moniulotteisempi ja nostaa esiin suon painoarvon. Sirkka-Liisa Sjöblom välittää luontevasti suomeksi ruotsinkielisen Pohjanmaan, sen maiseman ja ihmisten ominaislaadun.
Suot ovat selvästi nousemassa metsien ja meren rinnalle myös kaunokirjallisuuden aiheissa. Kesällä ilmestynyt Jenni Räinän kiitetty Suo muistaa ja Turtschaninoffin upea teos muistuttavat erilaisilla kirjallisilla keinoilla, millaista luontoa olemme sukupolvi toisensa jälkeen kesyttäneet ja samalla tuhonneet.
Ina Ruokolainen
Maria Turtschaninoff: Suomaa. Suom. Sirkka-Liisa Sjöblom. Tammi 2022, 371 s.
Arvio on julkaistu Keskisuomalaisessa 3.11.