J.P. Pulkkinen kirjoittaa polkupyöräilystä syvällisesti, elävästi ja viihdyttävästi
J.P. Pulkkinen on monipuolinen radiotoimittaja, kirjailija – ja pyöräilijä. On siis luonnollista, että häneltä on ilmestynyt polkupyörästä ja pyöräilystä esseekirja Täydellinen keksintö, jossa on samoja aineksia kuin hänen keväällä julkaistusta Ylen podcast-sarjassaan Mitä pyöräily tarkoittaa.
Luettuani osan kirjasta kuuntelin sarjan osat ja vakuutuin siitä, että pelkkä lukeminen toimii ja auttaa täsmentämään ajatuksia. Pulkkinen syventyy polkupyörällä liikkumiseen niin monella tasolla, että äänen tuomasta lisäarvosta huolimatta halusin palata tekstiin rauhassa.
Esseissä viitataan filosofeihin ja kaupunkisuunnittelijoihin, mutta raskaita ne eivät ole. Teos on yhtä aikaa syvällinen, elävä ja viihdyttävä, ainakin jos lukijalla on edes jonkinlainen suhde pyöräilyyn. Ja kenelläpä meistä ei olisi. Pulkkinen aloittaa lapsuuden ajamaan opettelusta ja pohtii lopuksi päämäärätöntä pyöräilyä, tahallista eksymistä.
Kirjailija on sekä kovakuntoinen harrastaja että arkipyöräilijä. Hän on haastatellut teokseensa kilpapyöräilyn asiantuntijoita ja monista muista syistä polkupyörällä liikkuvia, eri alojen ihmisiä. Hän käy läpi elokuvia ja kirjallisuutta pyöräilylasit päässä ja havainnoi maisemaa hitailla ja nopeilla lenkeillä.
Kun Pulkkinen kirjoittaa vastakkainasetteluista, mikä otsikko kuivaisikaan asiaa paremmin kuin Fillarikommunisti? Esseen nimi tulee Timo Soinin kuulusta blogikirjoituksesta, jossa tämä soimaa makkarankuoreen sullottuja pyöräilijöitä veroja rakastaviksi, valmiiseen pöytään istujiksi, joita eivät koske liikennesäännöt. Soinin kokemus ja oletus on, että etenkin kaupunkipyöräilijät vain haittaavat liikenteen sujuvuutta.
Pulkkinen ei ole jäänyt kiinni väittelyyn vaan purkaa esseessä syitä sille, miksi pyöräilijät eivät tunnu mahtuvan nykykaupunkeihin. Niitä löytyy, kun katsoo 1960- ja 1970-luvulta lähtien vallalla ollutta kaupunkisuunnittelua, jota on tehty täysin autojen ehdoilla. Samalta ajalta löytyvät valistuskampanjat, joissa kävelijöitä ja pyöräilijöitä neuvotaan olemaan varovaisia, ei autoilijoita.
Pulkkisen mukaan on unohdettu, että pitkään polkupyörä oli yleisin massojen liikenneväline myös Suomen maaseudulla. Se jopa rikastutti geenejä, kun tansseihin päästiin omaa kylää kauemmaksi.
Täydellinen keksintö -nimi pitää sisällään monta puolta polkupyörän suomasta vapaudesta sen asemaan lähes päästöttömänä ja kuntoa ylläpitävänä kulkuvälineenä. Kirjailijan mukaan täydellisyydestä on tullut myös haitta, koska osa ihmisistä kaipaa arkeensa aina uusia, tehokkaampia ja nopeampia liikennevälineitä. Ja toki pyöräily on joskus vaarallista.
Kiitän kirjasta, joka innostaa pohtimaan omaa suhdettaan arkiseen, täydelliseen keksintöön. Pitääpä hakea fillari vajasta ja polkaista nauttimaan viimeisistä kauniista syyspäivistä.
Ina Ruokolainen
J.P. Pulkkinen
Täydellinen keksintö. Polkupyöräesseitä
Teos 2022, 217 s.
Kirjoitin oheisen arvion lokakuussa, jolloin lähetin sen yhteistyölehdille. Karjalainen julkaisi arvion 5.11. ja Keskisuomalainen 10.12. Urheilujournalismin illassa 16.12. julkistettiin, että J.P. Pulkkisen Täydellinen keksintö. Polkupyöräesseitä on mukana Vuoden urheilukirja -finaalissa. Voittaja selviää 3.1.2023.