Kevättä on värittänyt aloittamani Salpausselkä Geopark -opaskoulutus, jonka oppien varassa voin toivottavasti jo tämän vuoden puolella viedä ihmisiä luontoon. Mikä Salpausselkä Geopark? Geo-etuliite jo kertoo, että alueen luontoarvot perustuvat geologisiin ominaispiirteisiin, jotka ovat alueella erityisen hyvin näkyvissä.
Ja kuten linkin takaa selviää, Suomen tuorein geopark sai UNESCO-kohteen statuksen huhtikuussa tiivistyksellä Veden muovaama maisema. Kuuden kunnan (Asikkala, Hollola, Heinola, Lahti, Padasjoki ja Sysmä) alueella kun on paljon jääkauden muokkaamia tärkeitä vesivaroja – ja tietenkin upeita maisemia ja retkikohteita.
Asun ja toimin yrittäjänä yhdellä Salpausselkä Geoparkin keskeisistä kohteista, Asikkalan Pulkkilanharjulla. Päijänne kimaltaa, loiskuu ja joskus myrskyääkin molemmilla puolilla viimeisen jääkauden jälkeen syntynyttä harjusaarien jonoa. Päijänteen kansallispuiston Pulkkilanharjun osuus alkaa puolentoista kilometrin päästä kodistani pohjoiseen ja vettä pääkaupunkiseudulla vievän Päijännetunnelin suu taas sijaitsee vajaan kilometrin verran etelään päin.
Opaskoulutus on sisältänyt runsaasti taustatietoa, jota voin toivon mukaan hyödyntää tulevilla opaskierroksillani joko täällä tai jossain muussa alueen kohteessa. Olemme myös käyneet jo kahdella yhteisellä luontoretkellä, jotka suuntautuivat Asikkalan kirkonkylään Salpauksen kampukselle ja Aurinkovuoren maastoihin. Tulossa on vielä viisi luontoretkeä, joista yksi suuntautuu Heinolan Vierumäelle, yksi Hollolaan ja kolme Lahden kohteisiin.
Pitkäaikainen luontoharrastukseni ja aiemmat vierailut alueen kohteissa tulevat nyt hyötykäyttöön, mutta aion jatkaa retkeilyä myös ihan omaehtoisesti. Näin keväällä se merkitsee korvasienipaikkojen etsimistä ja tarkistusta. Korvasienille otollisia avohakkuita löytää valitettavan paljon maiseman ja ilmaston kannalta, mutta kieltämättä korvasienipaikkoja on viime vuosina riittänyt! Löytyy niitä korvasieniä joskus muualtakin rikostusta maastosta; Aurinkovuorella näin yhden itiöemän polun vieressä.
Vino maisemakuva Kalkkisista näyttäköön sen, mitä mieltä olen hakkuuaukon yleisnäkymästä. Siitä voi tietenkin iloita, että hakkuuaukoille nykyään jätetään lahoamaan puita pystyyn lintuja, hyönteisiä ja muuta elollista varten. Aika usein olenkin nähnyt palokärjen hakkaamassa keloa, en kuitenkaan tänä keväänä.
Korvasienisaaliit ovat kuivuudesta huolimatta olleet erittäin runsaita! Yhtään kertaa en vielä ole jaksanut kiertää kokonaan etukäteen suunnittelemaani aluetta, koska kerättävää ja kannettavaa on kertynyt riittävästi jo puoleen väliin mennessä. On myös viisautta kerätä vain sen, minkä pystyy kerralla käsittelemään. Korvasienissä käsittely vielä korostuu, sillä myrkky on tarkkaan keitettävä pois. Ks. Ruokaviraston ohje.
