Korvasienten metsästys kuuluu hyvään kevääseen ja hyvään korvasieniretkeen puolestaan paljon muutakin kuin saalis. Minulle elämyksiä ovat kevään ensimmäinen käen kukunta ja palokärjen rummutus jossain hakkuuaukon hongassa. Molemmat toteutuivat tänään. Viikko sitten bongasin satapäisen metsähanhiparven pellolta ja sitä edellisellä kerralla pari hienoa kurkiauraa. Myös kyyt säväyttävät aina, mutta tänä keväänä en ole käärmeisiin vielä törmännyt.
Korvasienet ovat kolmella retkelläni olleet vielä kovin pieniä, oikeastaan keruukelvottomia. Yksi lähti tänään koriin vähän vahingossa, kun kaivoin turhan tehokkaasti hiekkaa sen ympäriltä määrittääkseni koon. No, pienetkin itiöemät voi laittaa kuivumaan ja yhdistää isompaan saaliiseen, kun sellaista toivon mukaan tulee. Koivujen hiirenkorvavaihe on vanhan kansan mukaan parasta aikaa, eikä se ole vielä koittanut minun lähimaastoissani.
Tänään kuitenkin söimme korvasienkastiketta parsan kanssa, mikä on aina yksi kevään supermakuyhdistelmistä. Kuivattuja sieniä on tallessa sekä vuodelta 2018 että 2019. Säilön korvasienet ja monet muutkin lajit mieluiten kuivaamalla, sillä niin ne sekä säilyvät parhaiten että vielä tiivistyvät maultaan.
Ja kyllä: myös kuivatut korvasienet pitää keittää pariin kertaan ennen ruoaksi valmistamista ja heittää keitinvedet välissä pois, jotta gyromitriini-myrkky varmasti häviää. Häviäähän siinä osa maustakin, mutta onneksi rasva nostaa maun esiin. Korvasieniruoissa on siis käytännössä pakko käyttää sekä voita että kermaa tai jotain muuta hyvää rasvaa. Kastike tai paksumpi muhennos on kuitenkin vain lisuke, joten kovin pahaa määrää rasvaa ei syöjä saa.
Aion palata Asikkalan hakkuuaukoille vielä useamman kerran toukokuussa, jotta saan edes vähän lisää täydennystä korvasienivarastoihin. Kuten otsikossa kirjoitin, retki itsessään on aina elämys. Lintuhavaintojen ohella olen törmännyt keväisillä retkillä usein (myös myrkylliseen) näsiään ja korvasienten puuttuessa kerännyt hakkuuaukoilta keväisen parsan korviketta, nuoria horsmia. Ja kyllä ne (myrkylliset) kyykäärmeetkin ilahduttavat, kunhan muistan tökkiä kivenkoloja käden sijasta kepillä ja pitää allergisena kyypakkauksen mukana. Tähän asti olemme selvinneet kohtaamisista ilman ongelmia.