Merkitsin eilen tämän vuoden lukupäiväkirjaani teoksen numero 56, kollegan ja ystävän Jouko Tallimäen viisaan kirjoitelmakokoelman Ajaton, rajaton. Hän summaa siinä kokemuksiaan ja ajatuksiaan kirjallisuuden lukijana ja luonnonilmiöiden tarkkailijana. Yli kahdeksankymppisen kirjoittajan viides kokoelma sopii erinomaisesti loppuvuoden tunnelmaan, jossa itse kunkin tekee mieli tehdä tilinpäätös vuoden kokemuksista.
Kukaan ei voi vuonna 2020 sivuuttaa koronapandemiaa. Sen varjossa osallistuin myös Etelä-Suomen Sanomien kulttuuritoimituksen koosteeseen, johon kriitikoilta toivottiin tältä vuodelta yhtä tai kahta huippukokemusta ja toiveita ensi vuodelle. Ajatus oli, ettei koronavuonna ole ehtinyt kertyä kokemuksia valittavaksi asti. Juttu aukeaa vain tilaajille, joten kopioin oman listani tähän:
- Vierailut Pihamaan viini- ja puutarhatilalla Kalkkisissa, Asikkalassa. Terassikahvit musiikkiesityksineen ja tilamyymälän tuotteet olivat koronakesän henkireikiä, minkä huomasivat monet uudetkin ihmiset. Tilan isäntä Janne Pihamaa sai jo keväällä Kordelinin säätiön ruokakulttuuripalkinnon ja joulukuussa Asikkalan Vuoden kulttuuriteko –palkinnon.
- Anni Kytömäen Margarita ja simpukkajoki. Olen lukenut kaikki Kytömäen kirjat, joten päätin pakata kirjan mukaani Lapin lomalle elokuussa. Ilokseni lomakohteessa virtasi joki, jossa kirjan yksi ”päähenkilö”, rauhoitettu jokihelmisimpukka elää. Finlandia-palkinto ei yllättänyt.
- Ensi vuonna: Toivon vielä pääseväni katsomaan Lahden kaupunginteatterin Kultarinta-näytelmän, joka on dramatisoitu Anni Kytömäen esikoisteoksesta. Odotan myös Timo Sandbergin Kekki-sarjan teoksista luvattua näytelmää – ja teatterille mahdollisuutta järjestää näytöksiä.
Luin tietenkin mielenkiinnolla muiden kriitikoiden ja toimittajien kohokohdat, joiden perusteella kulttuurivuosi ei sittenkään ollut köyhä. Vaikea se on ollut etenkin muusikoille ja teatterin ja muiden esiintyvän taiteen ammattilaisille, joilta saattoi mennä jopa elinkeino. Menetys oli valtava myös yleisölle, enkä tällä tarkoita ennen kaikkea lippujen peruuttamiseen tai vaihtoon liittyviä hankaluuksia. Kulttuuri on myös sen katsojille, kuulijoille ja kokijoille tärkeää, jopa elintärkeää.
Koronavuoden aikana tapahtui kuitenkin myös siirtymiä. Kuluneen viikon Ylen tv-uutiset kertoi, että taidegalleriat olivat saaneet uusia kävijöitä. Minä olen vieraillut gallerioissa koko ikäni, mutta huomasin myös syksyllä lisääväni käyntejä lahtelaisessa Galleria Uudessa Kipinässä, jonka vieressä kävin opettamassa usean viikon kurssilla. Ostin jopa yhden taideteoksen, pienen grafiikanlehden, vaikka seinillemme ei oikeastaan enää mahdu mitään.
Kun kirjastojen pelättiin menevän uudestaan kiinni syksyllä, nousi iso haloo, jonka seurauksena niiden käyttöä ainoastaan rajoitettiin viruksen leviämisalueilla. Kirjallisuus ja muu kirjastoista kotiin saatava aineisto onkin varmasti yksi koronavuoden pelastajista monelle. Minäkin vierailen kirjastossa viikottain, vaikka saan paljon kirjoja kriitikkona ja jonkin verran niitä myös ostan. Luen paljon kauno- ja tietokirjallisuutta ihan huvikseni, mutta en myöskään selviäisi töistäni ilman kirjaston aineistoja.
Omaa vuottani ei raskauttanut vain pandemia, sillä alkuvuodesta jouduin ensin sairauskohtauksen jälkeiseen leikkaukseen ja sitten mursin olkapääni. Vuoden kolmen ensimmäisen kuukauden kirjoitus- ja opetustyöt piti järjestää uusiksi oman sairastelun vuoksi ja heti perään sitten koronan ehdoilla. Tässä kohtaa on hyvä kiittää sekä Asikkalan terveysasemaa, Päijät-Hämeen keskussairaalaa että Suomen Journalistiliiton vakuutuksen maksamaa fysioterapiaa, että toivuin työkykyiseksi.
Vaikeuksista huolimatta onnistuin kirjoittamaan useita juttuja kaikkiin neljään Lahden Kaupunkilainen-lehteen, yksitoista korona-aiheista etähaastattelua Lahden nettisivulle, yhdeksän kirja-arviota, seitsemän tulevan ympäristöpääkaupunkivuoden haastattelua, muutaman tiedotteen ja muutaman ”irtojutun” muille tilaajille. Lisäksi tarkistin faktat ja kirjoitin uusiksi kolmetoista pyöräreittiä, jotka olin aiemmin ajanut ja kirjoittanut 2014 julkaistuun kirjaan Pyöräilyopas – kotiseutupyöräilyä Lahden seudulla.
Vuoden suurin rypistys oli tietenkin kirjoittaa pääosa teksteistä ja editoida muiden kirjoittajien tekstejä ensi vuonna ilmestyvään Vääksyn tarinakirjaan, jolla ei vielä ole nimeä. Teksti on nyt tarkistuksessa ja kuvituksen suunnittelijoiden käytössä ja menossa vuoden alussa taittajalle. Jonkin verran editointia on luvassa vielä ensi vuodellekin. Teoksesta kuvineen tulee laaja, jopa yli 300-sivuinen.
Opetuksia tein ennätysmonelle taholle, sillä vedin Jyväskylän yliopiston kirjoittamisen kursseja niin Lahden kansanopistossa kuin etänä Työväen Akatemiassa ja Turun luovan kirjoittamisen opintoja Päijät-Hämeen kesäyliopistossa, nämäkin pääosin etänä. Syksyllä opetin Jyväskylän ylipiston kirjoitusviestinnän kurssilla Lahden kansanopiston psykologian ja kasvatustieteen opiskelijoita, nämä onnistuin pitämään lähiopetuksena. Wellamo-opiston viime kevään Tarinat elämään -ryhmä joutui sairastelujeni ja koronan vuoksi tekemään pääosan keväästä etätöitä, mutta silti pääosa osallistujista tuli myös syksyllä mukaan. Syksyn Kehity kirjoittajana -ryhmän onnistuinkin hoitamaan kokonaan lähiopetuksena.
Järjestötoimintaakin oli pakko järjestää uusiksi koronan vuoksi. Minut valittiin Salpausselän kirjailijoiden puheenjohtajaksi poissaolevana helmikuussa, sillä olin silloin vielä käsi paketissa. Ehdimme juuri pitää ensimmäisen johtokunnan kokouksen ja suunnitella toimintaa, kun kaikki maaliskuussa suljettiin. Sen jälkeen pidimme monta kokousta etäyhteyksillä ja suunnittelimme vaihtoehtoisia malleja toiminnalle. Syksyllä pystyimme pitämään yhden koulutustilaisuuden, jonka suunnittelin yhdessä kirjailija Kirsti Kivisen kanssa sekä perinteisen Uutuuksien illan, jonne saimme mukaan toistakymmentä kirjailijaa ja parikymmentä kuulijaa. Osallistuin kesällä ja alkusyksystä myös Pulkkilanharju-seuran Heikki Ritavuori -muistomerkin paljastustilaisuuden suunnitteluun ja tiedottamiseen ja olin mukana etäyhteyksillä yhdessä Journalistiliiton valtuustossa.
Teams-, Zoom- ja Meet-kokoussovellukset ovat hallinneet elämää monta kuukautta, minkä vuoksi vähensin ruutuaikaa huomattavasti jo joulukuun alussa. Yksi johtokunnan kokous osui vielä toissapäivälle ja italian keskustelukerhon etäkokoontuminen eiliselle. Mutta se täytyy myöntää, etten ole jaksanut kovin monta kertaa harjoitella baletti- ja joogaryhmiemme liikkeitä ruudun ääressä. Toivon hartaasti, että pääsemme pian myös liikuntaryhmien kanssa kokoontumaan. Kävelyt, sienestykset, pyöräilyt ja pari hiihtolenkkiä toki ovat virkistäneet mutta pelkästään ne eivät riitä. Ja miten kaipaankaan kahvitteluja ystävien kanssa!
Palaan vielä hetkeksi otsikkoon. Vaikka kulttuurin harrastaminen fyysisesti yhdessä on tänä vuonna ollut vaikeaa, erilaiset kulttuurielämykset ovat sittenkin pelastaneet monelta synkältä hetkeltä. Kiitokset kirjoittaville kollegoille ja kaikille muiden luovien alojen ihmisille, jotka tarjoavat ajatuksia, tunteita ja kokemuksia kaikkiin elämänvaiheisiin!