Naiseksi kasvaminen muuttuu myös Afrikassa
Elefanttien aika alkaa kuvauksella sisään suljetusta tytöstä, mwalista. Länsimaisin silmin tilanne voisi olla ahdistava, mutta tunnelma on silti levollinen: ”Tyttö suostuu. Hän valitsee tämän hiljaisuuden, joka hänelle on annettu, suostuu tämän pienen huoneen hämärään.”
Riikka Palanderin esikoisromaanissa suomalainen antropologian opiskelija, Kirsi, matkustaa Tansaniaan ottaakseen selvää nuorten naisten initiaatioriitistä. Rinnalla kulkevat nuoren tytön, Hiarin, kokemukset ensimmäisistä kuukautisista ja siihen liittyvästä naiseksi kasvamisesta.
Kyse on kummankin kohdalla kulkemisesta uudenlaiseksi muuttuneessa maastossa. Kirsi tuntee kylän, ihmisen ja kielen ennestään, mutta hän kantaa mukanaan lapsuudenperheen ja parisuhteensa ongelmia eikä pääse eteenpäin tutkimustyönsä kanssa. Hiari on hämillään ja häpeissään, sillä perinteisesti tytöille ei paljasteta sukupuoleen liittyviä asioita ennen seremoniaa.
Teoksen osat, Musta, Punainen ja Valkoinen kuvaavat matkaa, jonka lugurutytöt ovat historiallisesti käyneet läpi yhteisössä. Riitissä nimenomaan naiset ovat siirtäneet tietämyksensä eteenpäin. Maailma on kuitenkin muuttunut, eikä Hiarin äiti haluakaan järjestää tyttärelleen unyagoa. Vanhempien naisten on sitä vaikea hyväksyä.
Teoksessa naisten kokemuksia ja ajatuksia seurataan vuorotellen. Kirsi kertoo asioista minämuodossa, ulkopuolinen kertoja raportoi Hiarin ja tämän äidin, Mama Banzin, ajatukset ja kokemukset. Ratkaisu on tehokas ja korostaa sitä, miten länsimainen ihminen on ulkopuolinen kokija, vaikka kuinka tuntisi ihmiset, kulttuurin ja luonnonilmiöt.
Paikalliset käyttävät rauhallisessa tahdissa paljon aikaa arjen töihin ja yrittävät tehdä isot ratkaisut niiden lomassa. Kirsillä on enemmän aikaa yksinäiseen tuskailuun ja hankalaan viestittelyyn miesystävänsä ja veljensä kanssa. Kun hän sairastuu, paikallisten huolenpito saa hänet lopulta uskomaan pyyteettömään ystävällisyyteen.
Palander on aiemmin kirjoittanut runoteoksia, mikä näkyy hienovireisessä ja tarkassa kuvauksessa. Kasvit, mutainen polku, äänet ja hajut tulevat tutuiksi, mutta niitä ei selitetä puhki.
Monien Tansanian-matkojensa kautta kirjailija on tutustunut aihepiiriin paikan päällä. Hän on nykytapaan lisännyt teoksen loppuun jälkisanat, sanaston ja kirjallisuusluettelon. Teos on kuitenkin romaani eikä tietokirja.
Kirjan nimi viittaa perimätietoon, jonka mukaan tytön on käytävä läpi initiaatioriitti, jotta hän ei muuttuisi elefantiksi. Sekä Hiarin että Kirsin tulevaisuus jää auki, mutta kumpikin on kasvanut uudeksi naiseksi.
Riikka Palander: Elefanttien aika. Avain 2023, 267 s.
Ina Ruokolainen
Arvio on julkaistu Etelä-Suomen Sanomissa otsikolla Riikka Palander kuvaa hienovireisesti antropologian opiskelijaa ja tämän tutkimaa yhteisöä (maksullinen) ja samalla otsikolla myös Savon Sanomissa.