Olen niitä onnellisia, joilta työt eivät ole loppuneet koronapandemian ja sen aiheuttamien talousvaikeuksien keskellä. Sanon ”onnellinen” aivan vilpittömästi, vaikka työtaakka on ollut hetkittäin liian painava. Siksi en ole ehtinyt kirjoittaa blogia tai edes oikein kirjata ylös yritykseni uutisia. Yritän nyt jonkinlaista tiivistystä.
Yksi huojentavista saavutuksista on ollut jättää Vääksyn kyläkirjan työnimellä kulkevan tarinakirjan käsikirjoitus tilaajalle eli Vanhan Vääksyn kehittämisyhdistykselle. Päijät-Häme-lehti kirjoitti asiasta jutunkin pari viikkoa sitten. Jonkin verran jäljellä on vielä editointia, mutta kirjoittamistyö ei enää hallitse ajatuksiani. Siitä olen iloinen, että valtavaa kuvamateriaalia käyvät nyt läpi alan tuntijat. Kirja ilmestyy ensi kesänä.
Olen opettanut kirjoittamista sekä Turun yliopiston luovan kirjoittamisen opiskelijoille että Lahden kansanopiston kirjoitusviestinnän kurssilla, jonka raamit tulevat Jyväskylän yliopistosta. Lisäksi olen vetänyt Wellamo-opiston kirjoittajaryhmää Vääksyssä. Lokakuulle opetuspäiviä kertyi 13, vaikka kuukauteen sisältyi myös syyslomaviikko. Koska opetukset pitää suunnitellakin, opetuspäiviä tosiaan oli tuo määrä, vaikka tunteja olisi ollut 2-4 päivässä. Salpausselän kirjailijoiden puheenjohtajana suunnittelen parhaillaan – onneksi en yksin – kahta marraskuista tapahtumaa, jotka toivottavasti voidaan järjestää.
Juuri nyt kirjoitan Lahden kaupungille kolmen eri kokonaisuuden tekstejä, joista osa tulee Kaupunkilainen-lehteen, osa vain kaupungin verkkosivulle. Myös vuodenvaihteessa alkava Euroopan ympäristöpääkaupunkivuosi Lahti työllistää. Se hieman surettaa, että jouduin aiemmin syksyllä sanomaan ei pyynnöille kirjoittaa lisää kirja-arvioita. Ohi meni myös yhden teemalehden juttuideointikierros. Arvostan molempia pitkäaikaisia asiakkaita, minkä vuoksi tietenkin selitin tilanteen tilaajille. Myös kolmannelle tutulle lehtiasiakkaalle lähetin postia, vaikka sieltä ei kyselyjä ole tullutkaan.
Aikatauluja laatiessani haluan pitää mielessä sen, että minä tai joku läheinen saattaa sairastua joko ajankohtaiseen covid-sairauteen, ihan vain ”tavalliseen” flunssaan tai mihin tahansa. Hyvän muistutuksen sain reilu vuosi sitten, kun jouduin kolmen kuukauden sairastelu- ja loukkaantumiskierteeseen. Tajusin, että en ollut korvaamaton, koska sovituista töistä osan saattoi siirtää, osalle löytyi toinen tekijä. Siksi olen osannut olla kiitollinen koronarajoitusten keskellä, kun töitä ja omaa terveyttä on kuitenkin riittänyt.
Olen todella pahoillani pienyrittäjien, freelancereiden, taiteilijoiden, tapahtumapuolen ammattilaisten ja muiden pandemiasta kärsineiden puolesta. Samaan aikaan toivon, että mahdollisimman moni löytäisi uusia, myös ympäristön kannalta kestäviä tapoja ansaita elantonsa. Huomaan, että oma työelämänikin on muutoksessa, sillä varsinaista journalismia teen yhä vähemmän. Tämä on aivan yleinen kehityskulku, jonka yksityiskohtien pohtimiseen kannattaisi varata ihan oma kirjoituksensa.
Pari päivää sitten ostin kirkasvalolampun ja parina päivänä kuluneella viikolla uskalsin lähteä keskellä päivää ulos kävelylle. Tavoite on päästä hengittämään vielä vapaammin joulukuussa tämän vuoden opetusten jälkeen, jotta pimeä vuodenaika ei täysin vie voimia. Niitä on syytä säästää senkin vuoksi, että uusi kustannussopimus seuraavasta kirjasta on jo allekirjoitettu. Siitä lisää myöhemmin.