Pyhyyden maalarit Hattulan kirkon telineillä
Keitä olivat keskiaikaiset kirkkomaalarit, jotka koristelivat suomalaisia kivikirkkoja 1400- ja 1500-luvuilla? Juuri kenenkään nimiä ei tiedetä, mutta kirjailija Anneli Kanto sai inspiraation Hattulan Pyhän Ristin kirkon kuvista ja loi niiden maalaamisesta kiehtovan romaanin.
Rottien pyhimys -teoksen maalariryhmä tulee Hattulaan 1510-luvulla Ruotsista. Kolmen miehen ryhmässä on kaksi pictoria eli maalarimestaria, vanhempi Andreas ja nuorempi Martinus, sekä oppipoika Vilppu. Ryhmä on vajaa, sillä yksi mestari on jäänyt sairasvuoteelle. Heidän tuloaan kylään seuraa hyljeksitty syrjästäkatsoja, josta myöhemmin tulee teoksen päähenkilö.
Kirkossa odottavat kirkonisäntä Klemetti ja kirkkoherra Petrus Herckepaeus, jotka edustavat töiden maksajia, Hämeen linnanherraa Åke Tottia ja tämän vaimoa Märta Bengstdotter Ulvia. Eliitti ja maalarit kuuluvat eri yhteiskuntaluokkiin, mutta heitä yhdistävät lukutaito, rahan taju, ruotsin kieli ja tieto siitä, mitä pyhien maalausten pitää rahvaalle kertoa.
Etenkin romaanin alkupuolella historiallisia yksityiskohtia vilisee; mitta- ja rahayksiköitä, materiaaleja, sairauksia, ruokia ja työtapoja. Niihin kannattaa syventyä, jotta pääsee sisään keskiajan ja ihmisten ajatuksiin. Hykerryttäviä ovat haukkuma- ja kirosanat, joiden lähteistä kirjailija mainitseekin kirjan kiitoksissa.
Myös maalaamisen kuvaus on hengästyttävää herkkua: kuinka maalikalkki on pitänyt louhia, miten värejä hierotaan, kuka kiipeää telineille kirkon korkeuksiin, mitkä kuviot syntyvät sabluunalla ja kuka saa maalata Neitsyt Marian ja Kristuksen. Hengellisen sisällön edessä maalarit kokevat rimakauhua, oivallusten hetkillä oravankarvasivellin lentää.
Maalausurakka joutuu vaikeuksiin, kun Vilppu tippuu tikkailta ja murtaa kätensä. Ratkaisu löytyy yllättävästä suunnasta, kun linnanherran vaimo huomaa markkinoilla tytön, joka osaa tehdä hienoja savitöitä. Miesten vastustuksesta huolimatta hänet palkataan apulaiseksi.
Pelliina on oppinut taitonsa ottoisältään, talvella kuolleelta tiilimestari Rutgerilta, joka on aikanaan tullut kirkkoa rakentamaan. Outona hylkiönä pidetty isokokoinen tyttö osaa ruotsia ja saksaa, lukea ja laskea, mutta taidot eivät ole valuuttaa hämäläiskylässä. Maalaustöissä hän löytää erikoistaitonsa ja tulee hyväksytyksi.
Verevään romaaniin kuuluvat rakkaus, varkaus ja petos, jotka vievät Andreaksen ja Martinuksen ankariin kuulusteluihin ja Pelliinan vankeuteen. Kovien kokemusten jälkeen Pelliina lopulta tietää, minkä naispuolisen pyhimyksen hän haluaa maalata kirkon seinään – siitä romaanin nimi.
Lukemisen jälkeen tekee mieli päästä katsomaan Hattulan hurjia maalauksia. Kirjailijan kotisivulta löytyy linkki videoon, jossa hän käy läpi joukon kiinnostavia kuvia.
Ina Ruokolainen
Arvio on julkaistu maakuntalehtien poolissa, johon kuuluvat Etelä-Suomen Sanomat, Karjalainen, Keskisuomalainen ja Savon Sanomat. ESS oli otsikoinut nettijutun Anneli Kanto herkuttelee keskiaikaisilla yksityiskohdilla kiehtovassa Rottien pyhimys -romaanissaan.