Korona-aikana yhä useamman on ollut pakko panostaa kotiruokaan. Ruokakaupat ovatkin pandemian voittajia siinä missä ravintoloilla menee huonosti. Ruokaohjeita myös tulee vastaan niin ruokaketjujen julkaisuissa, perinteisessä mediassa kuin sosiaalisessa mediassa. Voisi väittää, että kuka tahansa löytää reseptejä, joiden avulla osaa laittaa syömäkelpoista ruokaa.
Ymmärrän silti, ettei ruoanlaitto keskellä muutenkin kuormitettua arkea aina innosta. Kyllä siinä arki muuttuu, jos pitää kehittää innostavia annoksia perheen koululaisille, päiväkoti-ikäisille ja työssä käyville vanhemmille tai ihan keille tahansa kodin ulkopuolella lounaan syöneille. Ruokakaupassakin kuluu aikaa ja rahaa.
Olen melkein kaikissa elämänvaiheissa pitänyt ruoanlaitosta. Kotona työskentelevänä yrittäjänä olen myös laittanut ruokaa lähes päivittäin. Vuosikymmenten aikana olen tehnyt yhden tärkeän havainnon: arkena kannattaa laittaa ihan yhtä hyvää ruokaa kuin viikonloppuna. On mukava myös kattaa kauniisti edes silloin tällöin.
Hyvä ruoka ei välttämättä ole kallista, aikaa vievää, monimutkaista tai epäterveellistä. Tässä asiassa olen saanut oppia nimen omaan suosikkikeittiöistäni Italiasta (huom! monikko – siis Italian eri maakuntien keittiöistä). Tämä on huomattu lehtien lukuisissa pastaohjeissa, joissa osataan jo kivasti vinkata edullisista vihanneksista ja maukkaista tavoista valmistaa kastikkeita. Omat parhaat vinkkini olen kerännyt puoliksi kirjoittamaani sieniruokakirjaan Suomalaisia sieniruokia italialaisella otteella (loppuunmyyty).
Mutta ei ole pakko tyytyä nopeasti kiehuvaan spagettiin, kun vähän jaksaa suunnitella ruoanlaittoa ja syömisiä ennalta. Yksi suosikkineuvoistani on keittää kerralla tarpeeksi paljon hyvälaatuisia perunoita, jotka kestävät sekä lämmityksen että jalostamisen seuraavina päivinä. Toinen on tehdä riittävän iso annos vaikkapa sienikastiketta tai -salaattia tai jotain muuta sellaista, joka toimii useamman ruoan lisukkeena. Harrastan myös uunipäiviä, jolloin uunissa kypsyvät melkein itsekseen puuro, pataleipä, juurekset ja kalavuoka, joskus myös jokin makea piirakka. Viimeksi suli suussa ihana melanzane eli munakoisovuoka.
Melkein kaikkia ruokia voi syödä ja jalostaa myös seuraavana päivänä! Tämän opin viimeistään tutustuessani kiinalaisiin keittiöihin (taas monikko!) Suomalaisia sieniruokia kiinalaisella otteella -kirjaa tehdessä. Meillä pienet kipot salaatteja, kypsiä vihanneksia, sieniruokia, lihaa ja kalaa siirtyvät sujuvasti jääkaappiin ja sieltä taas pöytään. Sääntö on syödä pois ”jämät” viimeistään kolmantena päivänä ihan hygieniasyistä. Toki ruokien säilyvyyttä pitää tarkkailla, mutta vielä parempi on laittaa ruokaa sopivasti — siis vain sen verran liikaa, ettei tarvitse aloittaa ruoanlaittoa tyhjästä.
Kaikkein paras vinkkini on runsas sienivarasto, mutta se ei tietenkään sovi kaikille. Voin ympäri vuoden hakea kuivakaapista, jääkaapista ja pakastimesta sieniä osaksi päivän ruokaa. Marjojakin säilön syksyllä parjon, sekä keräämällä itse että ostamalla mustikoita ja karpaloita. Tiedän, että kaupan pakastealtaasta saa nykyään marjoja hyvin ympäri vuoden, mutta ei siellä ole karviaista, pihlajanmarjaa, karhunvadelmaa tai villiä vadelmaa. Korona-aikaan en edes halua käydä kovin usein kaupassa, joista lähin sijaitsee 12 kilometrin päässä.
Parhaat perheemme luottoruoat ovat sekä kohtuuhintaisia että kerran opeteltuina helppoja. Blinejä paistamme usein talvella, ja niiden lisukkeena voi syödä melkein mitä tahansa kalaa, sieniä, suolakurkkuja, sipulia ja smetanaa. Blinitaikina muuten säilyy paremmin kuin paistetut blinit, joten toisen päivän blinit kannattaa paistaa suoraan pöytään. Erinomainen gluteenittomien blinien ohje löytyy Viljatuotteen tattarijauhopaketin kyljestä.
Toinen talven suosikkiruoka on ruis- tai tattarijauhoissa kieritetyt ja voissa paistetut muikut. Me haemme muikut suoraan paikallisen kalastajan nuotalta ja perkaamme itse, mutta oikein hyviä muikkuja saa marketistakin. Keväällä syömme tosi usein parsaa, jota saa välillä kaupoista ihan edullisesti. Kun parsat kypsentää uunissa tai grillissä, niitä ei helposti keitä liian löysäksi. Kastikkeen ja lisukkeiden kanssa voi olla luova: yksinkertaisimmillaan parsat syödään voisulan kanssa.
Keittoja kannattaa suosia, jos niistä pitää. Viimeksi olen keittänyt helpon tuorehernekeiton pakasteherneistä ja ranskalaisen kalakeiton, bouillabaissen. Myös borssi, kaalikeitto, erilaiset sienikeitot ja vihannessosekeitot tekevät kauppansa. Jos sieni- tai vihannespohjaista keittoa jää vähän, käytän lopun yleensä mausteena pataleivässä.
Tällä kirjoituksella tsemppaan taas itseäni huomista ruoanlaittoa varten. Tältä päivältä jäi tähteeksi pienet palat herkkutattipizzaa, joiden rinnalle tehdään ainakin runsas salaatti. Puoliso lähtee kohta käymään lähiruokatorilla eli Rekossa ja samalla kaupassa. Tulossa on ainakin pienkanalan kananmunia ja salaattiaineksia. Taidanpa myös hauduttaa aamuksi tattaripuuroa.